Asuminen Islannissa

Islantinoviisit eivät useinkaan ole tietoisia Reykjavíkin asuntotilanteesta, joka on varsin huonolla tolalla tätä nykyä. Muutosta ei juurikaan ole parempaan suuntaan nähtävissä. Ongelma on siis se, että pitkäaikaisia vuokra-asuntoja tai edes huoneita on melkein mahdotonta löytää, eikä niitä riitä läheskään kaikille. Myös turismin räjähdysmäinen kasvu on suuri ongelma - Airbnb on saanut Reykjavíkissa aikaan sen, että suurin osa asukkaista vuokraa asuntonsa tai huoneensa mieluummin lyhytaikaisesti matkaajille, sillä tuloja tulee enemmän.

Asuntojen sijaan kaupunki keskittyy rakentamaan majoitustiloja turisteille, varsinkin hotelleja, mikä on omiaan myös pilaamaan maisemia, kun korkeita tornihotelleja alkaa nousta viehättävien värikkäiden talojen keskelle. Uskoakseni Airbnb:n rajoittamisesta on keskusteltu, ja siinä onkin jo jonkinlaisia rajoituksia verotuksen suhteen.

Vuokra-asunnon tai huoneen etsijän on pidettävä mielessä, että Islannissa ei juurikaan ole vapailla markkinoilla tapana tehdä virallisia vuokrasopimuksia. Islantilaiset ovat melko negatiivisia kaikenlaisia sääntöjä ja auktoriteetteja kohtaan, eivätkä halua hankaloittaa asioita, saatika menettää tulojaan valtiolle verotuksen muodossa. Omaksi turvakseen voi ehdottaa vuokranantajalle epävirallisen vuokrasopimuksen allekirjoittamista, sillä tämä vähentää myös vuokranantajan intoa vedättää vuokralaistaan (kuka nyt haluaisi, että heidät ilmiannettaisiin verottajalle).

Selventääkseni vielä lisää islantilaisten asennetta auktoriteetteja kohtaan: Tämä on todennäköisesti vahvasti kytköksissä korruptioon, jota onkin viime vuosina esiintynyt paljon politiikassa ja milloin missäkin. Pienessä maassa kun on helpompi luoda nk.hyväveliverkostoja ja suosia sukulaisiaan ja muita tuttaviaan.

Islantilaiset itse ratkaisevat asuntotilanteensa usein joko asumalla pitkään perheensä luona, tai löytämällä nimenomaan sukulaissuhteiden kautta asunnon, jossa asua. Tietysti korkea palkka auttaa myös korkean vuokran maksamisessa, mutta usein Islantilaiset vaikuttavat suosivan omistusasuntoja, vuokra kun saattaa helposti olla lähes jopa puolet tuloista.

Kuten niin moni muukin ulkomaalainen, olin itse lähellä jäädä vailla asuntoa. Minua kohtasi kuitenkin uskomaton onnenpotku, kun sain facebookin kautta tarjouksen huoneesta (opiskelijan tai säästäväisen ihmisen on turha unelmoidakaan omasta asunnosta), joka sijaitsee täysin keskustassa lähellä kaikkea. Eikä tämä vielä mitään - vuokra oli todella alhainen, jopa niinkin alhainen, että se olisi täysin normaali Helsinkiläisessä uudessa opiskelijayksiössä. Kirsikkana kakun päällä on myös se, että jaan asuntoni islantilaisen henkilön kanssa, joka onkin todella hyödyllistä kielen ja kulttuurin oppimisessa.

Valitettavasti onnenpotkuun ei koskaan voi luottaa, mutta on olemassa monenlaisia kanavia, josta vuokra-asuntoa voi etsiä. Jos joku haluaa näistä vaihtoehdoista lisää tietoa, minuun voi ottaa vapaasti yhteyttä.

Vaihto-oppilaille tarjotaan vuokra-asuntoja kampusalueelta, mutta valitettavasti niitäkin on hyvin rajallinen määrä. Hakemus tulee lähettää heti, kun se on mahdollista, sillä kyseessä on "aikainen lintu madon nappaa"- tyyppinen kilpailu. Olin itse listalla n.180, kun lähetin hakemukseni. Tästä syystä Islantiin suuntaavien oppilaiden on syytä aina etsiä itselleen B-vaihtoehto, ja myös vapaiden markkinoiden vuokra-asunnon suhteen on hyvä muistaa, että vaikka asuntoon tulee sitoutua välittömästi, mitään lopullista ei tulisi luvata saatika maksaa, ennen kuin on nähnyt asunnon. Valitettavasti huijaustapauksia tapahtuu, sillä epätoivoisia kodittomia ulkomaalaisia on helppo vedättää.

                                

Kaiken kaikkiaan varsinaisessa asumisessa ei ole suomalaisittain mitään kovinkaan eksoottista. Astiankuivauskaappeja ei tietenkään ole, vaan tiskit kuivataan telineissä niinkuin ruotsissakin tai kuivataan suoraan kaappiin. Kauppojen valikoima on huomattavasti huonompi, sillä Islanti ei ensinnäkään ole EU-maa, ja toisekseen tavaroiden kuljettaminen kaukaiselle saarelle Atlantilla ei ole aina niin helppoa. Spesiaalimmat tavarat tai ruokatuotteet kannattaa siis tuoda mukanaan, ja on myös hyvä muistaa, että vaatteet sekä elektroniikka maksavat maltaita (kuin myös ruokakin niissä kaupoissa, jossa valikoima on laajempi).

Vesihanoista tuleva kuuma vesi "tuoksuu" rikiltä, joka muistuttaa varsin osuvasti mädän kananmunan aromia. Tähän tottuu kuitenkin pian, ja kaiken kaikkiaan vesi on todella hyvää ja puhdasta. Sekin kannattaa muistaa, ettei käännä hanaa kuumalle, koska vesi on todella kuumaa ja muuttuu kuumaksi äkkiä (terveisin henkilö joka on polttanut näppinsä pariin otteeseen). Kuuma vesi on kuitenkin todella halpaa vulkaanisen maalämmön johdosta.

Ikkunoita pidetään auki säällä kuin säällä, sillä islantilaisissa rakennuksissa esiintyy usein kosteusvaurioita, ja sisällä on ilmeisesti viikingeille liian kuuma. Sen lisäksi islantilaiset kestävät kylmää, koleaa ja vetoa varsin hyvin - kadulla on helppo tunnistaa kuka on islantilainen ja kuka on turisti.

Asiakaspalvelu kaupoissa saattaa olla vähän niin tai näin, samanlaisia kohteliaisuussääntöjä ei pidetä täällä arvossa samalla tavalla kuin Suomessa. Tärkeintä on, että ostotapahtuma saadaan tehtyä. Myös jonottaminen ei ole islantilaisten vahvoja puolia (ulkomaalaisten silmin) - on siis hyvä muistaa, että päästäkseen kassalle tai baarin tiskille on ihan normaalia olla vähän "röyhkeä". Tämä näkyy myös liikenteessä, jossa jalankulkijoille osoitettuihin vihreisiin valoihin ei aina kannata luottaa, sillä islantilaiset ajavat lujaa keskustassa, ja tulistuvat helposti poukkoileville turistilaumoille. Torveakin töötötetään varsin säännöllisesti niin jalankulkijoille kuin muillekin kuskeille. Oman turvallisuuden takia on siis todellakin varmistuttava siitä, ettei autoja ole tulossa ennen kuin ylittää tietä. Ja tietysti on hyvä oppia olemaan loukkaantumatta hieman suorasukaisemmasta kohtelusta noin yleensäkin, sillä se ei ole mitään henkilökohtaista (tämän oppiminen voi olla vaikeaa henkilölle, joka ei tunne islantilaisia tai heidän sielunmaisemaansa).

Uskon vakaasti, että olen islantilainen suomalaisen ruumiissa, sillä mikään näistä edellämainituista asioista ei minua henkilökohtaisesti juurikaan haittaa.

Orientaatioviikko: Part tvö

Orientaatioviikon ollessa nyt täysin ohitse tiivistän hieman yleisiä tunnelmia kyseisestä kokemuksesta: Islannin yliopisto on todella rento yliopisto, ja asiat ja palvelutarjonta selviävät varsin äkkiä viimeistään orientaatioviikon aikana. Aikatauluissa ja muutenkin ohjeistuksessa saattaa toisinaan olla epäselvyyksiä, koska ne ovat usein suhteellisen 'sinne päin' tehtyjä - tässä tapauksessa täytyy kuitenkin muistaa kulttuurierot. Itseäni tämä rentous ei häiritse, koska olin perinpohjaisesti valmistautunut nimenomaan kyseiseen eroon suomalaisten ja islantilaisten tapojen välillä.

Islanti on pieni maa, jossa asiat hoidetaan usein viime tingassa ja yksinkertaisesti vain sopimalla asioista ihmisten kanssa. Tämä heijastuu myös yliopistoon, jossa on melko rento ja kodikas tunnelma. Islantilaiset tuppaavat olemaan myös päättämättömiä, ja yleinen asenne on "go with the flow" ja että kyllä ne asiat siitä jotenkin selviää. Tästä tuleekin Islantilainen sanonta Þetta reddast. Islantilaisilla ei näin ollen myöskään ole tapana antaa kovinkaan selkeitä ja tarkkoja vastauksia, jos heiltä kyselee aikatauluista. Tämän lisäksi yliopistosta puuttuu tietynlainen formaalius, joka tekeekin siellä olon helpoksi.

Tutustumisjuhlissa tarjoiltiin hot dogeja, ja mitään erityisiä tapaamisaktiviteettejä ei järjestetty. Käytännössä vaihto-oppilaat siis ryhmittyivät omaan tahtiinsa, joka toimiikin oikein hyvin kun satoja ihmisiä pyörii yhtä aikaa varsin pienessä tilassa - Ihmiset alkavat väkisinkin rupatella.

Islantibyrokratiaa vaihto-opiskelijalle

Pohjoismaalaiselle Islantiin vaihtoon lähteminen on helppoa kuin heinänteko. Joka itse asiassa ei kyllä ole helppoa, näin jos tarkemmin ajatellaan....Raskasta fyysistä työtä. No - sanotaan sitten, että helppoa kuin yliopiston palvelutiskillä käyminen. Niin yksinkertaista se on, ainakin Nordplus- vaihdon kautta. Yliopiston palvelutiskille mennään, otetaan vuoronumero (ruuhkaa ei ole oikeastaan koskaan...) sanotaan, että haluaa rekisteröityä vaihto-oppilaaksi...Ja siinäpä se. Mitään muuta ei vaadita.

Tietysti, jos aikoo viettää Islannissa koko lukuvuoden, tulee hakea Islantilaista henkilötunnusta kennitalaa, sekä käydä parissa muussa virastossa. Tästä ohjeet tarkemmin Islannin yliopiston nettisivuilla.

Opiskelijoille, jotka viettävät Islannissa vain yhden lukukauden rekisteröityminen on siis ihastuttavan helppoa ja olo on suorastaan etuoikeutettu pohjoismaalaisena. Rekisteröityminen tulee kuitenkin hoitaa heti Islantiin saavuttaessa, ja lisäksi suosittelen hankkimaan Islantilaisen opiskelijakortin jonka saa tilattua ilmaiseksi yliopiston intranetistä. Myös kirjastokortti on hyödyllinen, sikäli mikäli aikoo hankkia itselleen myös kurssikirjoja. Sekin on ilmainen.

Islannin yliopiston orientaatioviikko on leppoisa ja mukava, kaikki on melko yksinkertaista ja selkeää, luultavasti koska kyseessä on hieman pienempi yliopisto. Ainoa ongelma ovat islantilaisittain hieman sinnepäin tehdyt aikataulut, joista saa välillä sähköpostitse kysellä. Tietynlaisessa karkeudessa voi kuitenkin aistia ihanan viikinkituulahduksen, joten kukapa näille mukaville ihmisille voisi olla tosissaan vihainen!

Muistilista vaihtoon lähtijälle

Vaihtoon lähteminen omasta yliopistostani ei tuottanut ainakaan itselleni juuri minkäänlaisia vaikeuksia. Hakuprosessi oli selkeä, tukea oli saatavilla vaikka millä mitalla, eikä mikään jäänyt epäselväksi. Ennen vaihtoa oli kuitenkin itse hoidettava muutamia käytännön asioita, jotka eivät nekään olleet loppupeleissä kovin haastavia:

Väliaikaisesta muutosta on ilmoitettava Kelaan ja maistraattiin (maistraattiin tosin kannattaa ilmoittaa vasta sitten, kuin uusi osoite on tiedossa). Kannattaa myös miettiä mitä tekee postille sillä aikaa kun on vaihdossa - keskeyttääkö jakelun vai uudelleenohjaako sen toiseen osoitteeseen. Tämä on kuitenkin maksullista ja yllättävän kallista, joten siihen on hyvä varautua. Matkavakuutus on myös hyvä olla, joka sekin tietysti maksaa opiskelijalle kiitettävästi. Ylipäätään Islannin korkean hintatason huomioonottaen opiskelijabudjetin on oltava kunnossa, ja rahankäytössä oltava tarkkana.

Kelasta tulee myös hakea ulkomaan opintotukea ja opintotuen asumislisää (sitä maksetaan yhä ulkomaille), sekä halutessaan opintolainaa joka on 200e enemmän kuukaudessa kuin Suomessa. Kokonaisuudessaan rahaa voi siis stipendin lisäksi saada siis varsin kiitettävästi, mutta innostus tästä laantunee pian, kun tajuaa minkälainen vuokrataso Islannissa on (yksiö n.1500-2500e/kk, huone n.600-1500e/kk), jos nyt ylipäätään sattuu asunnon tai huoneen löytämään! Kilpailu on kovaa, muttei toivotonta - siitä lisää myöhemin.

Kannattaa myös pitää huolta, että kaikki tarvittavat todistukset ja paperit ovat matkassa ainakin tietokoneella, josta ne voi tarvittaessa tulostaa. Tietysti on aina parempi, jos näin on tehty jo etukäteen.

Pakkaaminen kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin - itselläni oli todella paljon ongelmia saada neljän kuukauden vaatteet ja varusteet mahtumaan matkalaukkuihin. Tähän kului paljon aikaa, ja monen monta yritystä saada matkalaukku kiinni... Lopulta oli pakko jättää osa vaatteista kotiin. Yleensä uusia vaatteita voi kätevästi ostaa vaihtomaasta, mutta Islannin suhteen ongelmana on erittäin korkea hinta. Siksi yritin oman talouteni tähden mahduttaa niin paljon vaatteita mukaan kuin mahdollista.

Islantiin matkustavan on myös hyvä huomioida sääolosuhteet. Tuulta riittää normaalisti päivittäin, ja se on paljon navakampaa kuin mihin suomalainen on tottunut - pakkaa siis mukaan tuulenpitäviä vaatteita. Tämän lisäksi taivaalta satelee milloin mitäkin varsin sekalaisina ajankohtina, eikä lämpötila yleensä ole kovin korkea. Siksi paras vaateyhdistelmä onkin lämmin kerrospukeutuminen, sekä veden- ja tuulenpitävä takki. Jos Islannissa lähtee ulkoilemaan niin mukana on ehdottomasti oltava riittävä valikoima vaatteita, sillä varsinkin vuorilla säätila vaihtelee todella arvaamattomasti.

Seuraavassa päivityksessäni kerron lisää hoidettavista asioista Islannin päässä. Se on onneksi pohjoismaalaiselle varsin helppo homma.

Sjáumst!

Vertu velkomin(n)!

Tämä blogi kertoo vaihtomatkasta Reykjavíkiin Islantiin, sekä yleisesti asumisesta Islannissa toisinaan ironisen huumorin siivittämänä. Olen 25-vuotias Helsingin yliopiston opiskelija, ja kerron kokemuksesta omasta näkökulmastani, sekä annan joitakin käytännön vinkkejä vaihtoa suunitteleville, ja ylipäätään muille Islantiin matkaaville. Tervetuloa lukemaan!