Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Tenteistä

Villikani

Itse yllätyin henkilökohtaisesti hieman siitä, että Islannin yliopiston tentit ovat Helsingin yliopistoa tiukemmat. Tässäpä joitakin eroja:

- Tenttitilaisuuden alussa joku vanhempi mies- tai naishenkilö puhuu tietysti islanniksi, opiskelitpa mitä ainetta tahansa ja istut hölmistyneenä paikallasi.
- Jokaisella on oma ennalta määrätty paikkanumero, jolle tulee istuutua.
- Eväitä ei saa olla matkassa, vaikka tentti kestäisi kolme tuntia.
- Tenttitilaisuudet eivät ole kurssikohtaisia, vaan tenttitilassa on aina eri kurssia suorittavia jotka on istutettu toistensa viereen.
- Tenttihuoneen, paikan ja ajan saa usein tietää jopa vasta päivää ennen tenttiä.

Tentistä saa kuitenkin lähteä ihan milloin tahansa, uusintatenttejä voi kuitenkin olla vaikeampaa järjestää kuin suomessa, varsinkin jos ne ovat varsinaisen kouluvuoden ulkopuolella. Kannattaa siis varmistaa, että pääsee tentistä läpi ensimmäisellä kerralla.

Islanti tiivistettynä




Tiivistelmä elämästä Islannissa

Kissoja. Kissoja kaikkialla.

Jättikokoiset monsteriautot ja rengasmelu. Autoja kaikkialla.

Hiukset auki päivä vs. hiukset kiinni päivä (tuuli).

Sateenvarjo on turhin keksintö ikinä.

Korttipakka 10 euroa.

Kuinkakohan moneen turistikuvaan olen tähän mennessä joutunut?

Olut 12 euroa.

Kaikki järjestyy kuin maagisesti aina lopulta (Islantilainen sanonta; Þetta reddast).

Hevosia silmänkantamattomiin.

Islanti on aavikko jossa kasvaa sammalta. Ja vuoria.




Islantilaiset kohteliaisuus- ja epäkohteliaisuussäännöt




Islannissa on hyvä muistaa, että kun islantilaisen tapaa lenkkipolulla, metsässä, tai joskus ihan vaikkapa hiljaisella kadulla, tulee heitä tervehtiä sanomalla "Hyvää päivää!" Tietysti islanniksi (Daginn!), ei suomeksi, ellei tarkoituksellisesti halua hämmentää kanssaihmisiään. Jos kello on yli kuuden, tulee tietysti sanoa "Hyvää iltaa!" (Kvöldið!) Itse meinaan jatkuvasti tämän unohtaa, sillä vietän suuren osan ajastani kaupungissa (jossa suurin osa ihmisistä on turisteja, eikä täällä muutenkaan kerkeä kaikkia moikkaamaan) ja lähestulkoon hämmennyn, kun vaelluksella tai iltalenkillä joku moikkaa. On siis hyvä olla tietoinen tästä tavasta, ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kuvitella olevansa ehta islantilainen yrittämällä vastata mahdollisimman sujuvalla islannin kielellä.

Islannissa vallitsee myös muutama epäkohteliaisuussääntö, varsinkin mitä tulee liikenteeseen. Jalankulijat ovat aina B-luokan kansalaisia, joilla ei ole minkäänlaisia etuoikeuksia. Jalankulkijan tulee siis luonnollisesti ottaa mukisematta vastaan ohi kaahaavan auton loiskauttamat kuravedet, ja muutenkin hänen on pidettävä silmänsä auki, ettei vaan tule yliajetuksi. Myös jatkuva tööttäily ja rattiraivo on jokapäiväistä. Jättikokoisilla nelivetoisilla maastureilla ajavat islantilaiset saavat myös oikaista mistä vain haluavat, tehdä laittomia U-käännöksiä ja parkkeerata jalkakäytävälle. Talviaikaan kaikki loska ja lumi aurataan myös jalkakäytävälle, jotta autolla liikkuminen helpottuu.