Vaeltaminen

Islantiin on oikeastaan vähän höhlää edes tulla, jos ei ole kiinnostunut seikkailemaan luonnossa edes vähäsen - se kun on Islannin suurin valtti, ja tarjoaa eniten aktiviteetteja tällä monimuotoisella saarella. Tietysti baareilu ja museoissa käynti voidaan myös laskea aktiviteeteiksi, mutta Reykjavíkin keskusta ei ole suuri metropoli samalla tavalla, kuin vaikkapa Lontoo, New York tai edes Helsinki. Sen lisäksi varsinainen shoppailu tällä kaukaisella saarella vaatii melkoista varallisuutta (enkä myöskään suosittelisi törsäämään rahoja varsinaiseen turismiin). Omia suosikkiharrastuksiani ovatkin vaeltaminen ja valokuvaaminen.

Karut vuoret ovat suomalaiselle varsin eksoottinen näky, enkä ainakaan itse usko saavani niistä koskaan tarpeekseni. Vuoren kiipeäminen on rankka, mutta palkitseva kokemus, ja kaiken lisäksi mitä erinomaisinta liikuntaa. Motivaatiota saattaa hieman laskea vuorta ylös ja alas juoksevat lihaksikkaat viikingit, tai yli 70-vuotias islantilaismies joka kiipeää vuoren kaksi kertaa nopeammin huipulle ja takaisin kuin oma retkikunta, mutta jokaisen lienee parasta keskittyä omaan suoritukseensa. Jostakin on aloitettava.

Olen itse lisännyt vaellusten vaativuustasoa asteittain, ja se onkin toiminut varsin hyvin. Suhteellisen ei-luontokaraistuneena henkilönä on välillä täytynyt vähän pohtia ja arvioida omia kykyjä ja taitoja, mutta nuo kyvyt ovatkin olleet huomattavasti paremmat kuin osasin kuvitellakaan. Voimakkaan virran ylittäminen ja vuorenseinämän kiipeäminen narun avulla onnistui kuin onnistuikin pienen epäröinnin jälkeen. Jos matkailu avartaa, niin vaeltaminen avartaa vielä enemmän, ainakin mitä tulee omiin kykyihin ja itsensä ylittämiseen.

Esja-vuorta

Opiskelu Islannin yliopistossa

Ensimmäiset tunnelmat varsinaisista luennoista Islannin yliopistossa ovat olleet varsin positiiviset. Suurimpana voittajana suomalaisiin yliopistoihin nähden on ehdottomasti luennon keskellä oleva 7-12 minuutin tauko! Kuka tahansa itseään kunnioittava yliopisto-opiskelija tietää jo ihan tutkimustenkin perusteella, että ihmisen on mahdoton keskittyä yhtäjaksoisesti puolitoista tuntia. Tämä uudenlainen lisäys on siis varsin tervetullut, sillä se antaa mahdollisuuden palautua hetken aikaa, ennen kuin täytyy taas keskittyä. Tauolla on todella suuri vaikutus näin opiskelijan näkökulmasta, eikä luento käy puuduttavaksi.

Opettajat ovat pätevän oloisia ja joukosta löytyy myös kansainvälisiä opettajia. Kurssit ovat ainakin humanistisessa tiedekunnassa interaktiivisempia kuin omassa yliopistossani Suomessa. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kursseilla vaaditaan enemmän osallistumista ja keskittymistä. Jokaisella kurssillani oppilaiden (vaikka heitä olisi yli 50) on tullut myös esittäytyä muille sekä opettajalle kurssin alussa. Luentoja ei siis ihan noin vain seilata läpi, ja lähestulkoon jokaiselle luennolle on valmistauduttava jollain tapaa.

Suurin ongelma ja este toistaiseksi on se, että oppikirjat on aika lailla ostettava itse. Yliopistolla on oma kahvio, joka on tietysti samalla myös kirjakauppa, kuten Islannissa on usein tapana. Kirjoista ei kuitenkaan saa edes oppilaana minkäänlaista alennusta, joten suurin osa kurssikirjoista maksaa noin 50e kappale, jotkut lähemmäs 100e. On hämmentävää, ettei kirjastosta -joka on sekä kansalliskirjasto että yliopiston kirjasto- löydy juurikaan paljoa varsinaisia oppikirjoja. Tietysti joitakin niistä, mutta usein ongelmana on myös se, ettei niitä voi aina edes lainata kotiin, vaan opiskelu täytyy hoitaa kirjastossa. Ihmetyttää siis suuresti se, kuinka opiskelijoilla voidaan olettaa olevan varaa oppikirjoihin jotka maksavat helposti n.300e per lukukausi - Ja kuka ylipäätään edes haluaa omistaa kurssikirjoja.

Yliopiston tilat ovat suurelta osin uudet ja laadukkaat, joskin jotkin vanhemmat luokkahuoneet ovat tunkkaisia (Islannissa on paljon ongelmia kosteuden ja ilmastoinnin kanssa). Tämä ratkaistaan tietysti avaamalla ikkunat ja tuulettamalla jatkuvasti. Toistaiseksi avonaiset ikkunat eivät ole olleet ongelma, mutta jää nähtäväksi, tuleeko talvella kylmä. Itse olen ainakin kuullut, että jos sisällä tulee kylmä, niin pattereita väännetään kuumemmalle - problem solved. Sähkönhukkaa se ei ole, sillä patterit ovat suurelta osin vesikäyttöisiä.