Orientaatioviikko: Part tvö

Orientaatioviikon ollessa nyt täysin ohitse tiivistän hieman yleisiä tunnelmia kyseisestä kokemuksesta: Islannin yliopisto on todella rento yliopisto, ja asiat ja palvelutarjonta selviävät varsin äkkiä viimeistään orientaatioviikon aikana. Aikatauluissa ja muutenkin ohjeistuksessa saattaa toisinaan olla epäselvyyksiä, koska ne ovat usein suhteellisen 'sinne päin' tehtyjä - tässä tapauksessa täytyy kuitenkin muistaa kulttuurierot. Itseäni tämä rentous ei häiritse, koska olin perinpohjaisesti valmistautunut nimenomaan kyseiseen eroon suomalaisten ja islantilaisten tapojen välillä.

Islanti on pieni maa, jossa asiat hoidetaan usein viime tingassa ja yksinkertaisesti vain sopimalla asioista ihmisten kanssa. Tämä heijastuu myös yliopistoon, jossa on melko rento ja kodikas tunnelma. Islantilaiset tuppaavat olemaan myös päättämättömiä, ja yleinen asenne on "go with the flow" ja että kyllä ne asiat siitä jotenkin selviää. Tästä tuleekin Islantilainen sanonta Þetta reddast. Islantilaisilla ei näin ollen myöskään ole tapana antaa kovinkaan selkeitä ja tarkkoja vastauksia, jos heiltä kyselee aikatauluista. Tämän lisäksi yliopistosta puuttuu tietynlainen formaalius, joka tekeekin siellä olon helpoksi.

Tutustumisjuhlissa tarjoiltiin hot dogeja, ja mitään erityisiä tapaamisaktiviteettejä ei järjestetty. Käytännössä vaihto-oppilaat siis ryhmittyivät omaan tahtiinsa, joka toimiikin oikein hyvin kun satoja ihmisiä pyörii yhtä aikaa varsin pienessä tilassa - Ihmiset alkavat väkisinkin rupatella.