Tenteistä

Villikani

Itse yllätyin henkilökohtaisesti hieman siitä, että Islannin yliopiston tentit ovat Helsingin yliopistoa tiukemmat. Tässäpä joitakin eroja:

- Tenttitilaisuuden alussa joku vanhempi mies- tai naishenkilö puhuu tietysti islanniksi, opiskelitpa mitä ainetta tahansa ja istut hölmistyneenä paikallasi.
- Jokaisella on oma ennalta määrätty paikkanumero, jolle tulee istuutua.
- Eväitä ei saa olla matkassa, vaikka tentti kestäisi kolme tuntia.
- Tenttitilaisuudet eivät ole kurssikohtaisia, vaan tenttitilassa on aina eri kurssia suorittavia jotka on istutettu toistensa viereen.
- Tenttihuoneen, paikan ja ajan saa usein tietää jopa vasta päivää ennen tenttiä.

Tentistä saa kuitenkin lähteä ihan milloin tahansa, uusintatenttejä voi kuitenkin olla vaikeampaa järjestää kuin suomessa, varsinkin jos ne ovat varsinaisen kouluvuoden ulkopuolella. Kannattaa siis varmistaa, että pääsee tentistä läpi ensimmäisellä kerralla.

Islanti tiivistettynä

Tiivistelmä elämästä Islannissa

Kissoja. Kissoja kaikkialla.

Jättikokoiset monsteriautot ja rengasmelu. Autoja kaikkialla.

Hiukset auki päivä vs. hiukset kiinni päivä (tuuli).

Sateenvarjo on turhin keksintö ikinä.

Korttipakka 10 euroa.

Kuinkakohan moneen turistikuvaan olen tähän mennessä joutunut?

Olut 12 euroa.

Kaikki järjestyy kuin maagisesti aina lopulta (Islantilainen sanonta; Þetta reddast).

Hevosia silmänkantamattomiin.

Islanti on aavikko jossa kasvaa sammalta. Ja vuoria.

Islantilaiset kohteliaisuus- ja epäkohteliaisuussäännöt

Islannissa on hyvä muistaa, että kun islantilaisen tapaa lenkkipolulla, metsässä, tai joskus ihan vaikkapa hiljaisella kadulla, tulee heitä tervehtiä sanomalla "Hyvää päivää!" Tietysti islanniksi (Daginn!), ei suomeksi, ellei tarkoituksellisesti halua hämmentää kanssaihmisiään. Jos kello on yli kuuden, tulee tietysti sanoa "Hyvää iltaa!" (Kvöldið!) Itse meinaan jatkuvasti tämän unohtaa, sillä vietän suuren osan ajastani kaupungissa (jossa suurin osa ihmisistä on turisteja, eikä täällä muutenkaan kerkeä kaikkia moikkaamaan) ja lähestulkoon hämmennyn, kun vaelluksella tai iltalenkillä joku moikkaa. On siis hyvä olla tietoinen tästä tavasta, ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kuvitella olevansa ehta islantilainen yrittämällä vastata mahdollisimman sujuvalla islannin kielellä.

Islannissa vallitsee myös muutama epäkohteliaisuussääntö, varsinkin mitä tulee liikenteeseen. Jalankulijat ovat aina B-luokan kansalaisia, joilla ei ole minkäänlaisia etuoikeuksia. Jalankulkijan tulee siis luonnollisesti ottaa mukisematta vastaan ohi kaahaavan auton loiskauttamat kuravedet, ja muutenkin hänen on pidettävä silmänsä auki, ettei vaan tule yliajetuksi. Myös jatkuva tööttäily ja rattiraivo on jokapäiväistä. Jättikokoisilla nelivetoisilla maastureilla ajavat islantilaiset saavat myös oikaista mistä vain haluavat, tehdä laittomia U-käännöksiä ja parkkeerata jalkakäytävälle. Talviaikaan kaikki loska ja lumi aurataan myös jalkakäytävälle, jotta autolla liikkuminen helpottuu.

Vaeltaminen

Islantiin on oikeastaan vähän höhlää edes tulla, jos ei ole kiinnostunut seikkailemaan luonnossa edes vähäsen - se kun on Islannin suurin valtti, ja tarjoaa eniten aktiviteetteja tällä monimuotoisella saarella. Tietysti baareilu ja museoissa käynti voidaan myös laskea aktiviteeteiksi, mutta Reykjavíkin keskusta ei ole suuri metropoli samalla tavalla, kuin vaikkapa Lontoo, New York tai edes Helsinki. Sen lisäksi varsinainen shoppailu tällä kaukaisella saarella vaatii melkoista varallisuutta (enkä myöskään suosittelisi törsäämään rahoja varsinaiseen turismiin). Omia suosikkiharrastuksiani ovatkin vaeltaminen ja valokuvaaminen.

Karut vuoret ovat suomalaiselle varsin eksoottinen näky, enkä ainakaan itse usko saavani niistä koskaan tarpeekseni. Vuoren kiipeäminen on rankka, mutta palkitseva kokemus, ja kaiken lisäksi mitä erinomaisinta liikuntaa. Motivaatiota saattaa hieman laskea vuorta ylös ja alas juoksevat lihaksikkaat viikingit, tai yli 70-vuotias islantilaismies joka kiipeää vuoren kaksi kertaa nopeammin huipulle ja takaisin kuin oma retkikunta, mutta jokaisen lienee parasta keskittyä omaan suoritukseensa. Jostakin on aloitettava.

Olen itse lisännyt vaellusten vaativuustasoa asteittain, ja se onkin toiminut varsin hyvin. Suhteellisen ei-luontokaraistuneena henkilönä on välillä täytynyt vähän pohtia ja arvioida omia kykyjä ja taitoja, mutta nuo kyvyt ovatkin olleet huomattavasti paremmat kuin osasin kuvitellakaan. Voimakkaan virran ylittäminen ja vuorenseinämän kiipeäminen narun avulla onnistui kuin onnistuikin pienen epäröinnin jälkeen. Jos matkailu avartaa, niin vaeltaminen avartaa vielä enemmän, ainakin mitä tulee omiin kykyihin ja itsensä ylittämiseen.

Esja-vuorta

Opiskelu Islannin yliopistossa

Ensimmäiset tunnelmat varsinaisista luennoista Islannin yliopistossa ovat olleet varsin positiiviset. Suurimpana voittajana suomalaisiin yliopistoihin nähden on ehdottomasti luennon keskellä oleva 7-12 minuutin tauko! Kuka tahansa itseään kunnioittava yliopisto-opiskelija tietää jo ihan tutkimustenkin perusteella, että ihmisen on mahdoton keskittyä yhtäjaksoisesti puolitoista tuntia. Tämä uudenlainen lisäys on siis varsin tervetullut, sillä se antaa mahdollisuuden palautua hetken aikaa, ennen kuin täytyy taas keskittyä. Tauolla on todella suuri vaikutus näin opiskelijan näkökulmasta, eikä luento käy puuduttavaksi.

Opettajat ovat pätevän oloisia ja joukosta löytyy myös kansainvälisiä opettajia. Kurssit ovat ainakin humanistisessa tiedekunnassa interaktiivisempia kuin omassa yliopistossani Suomessa. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kursseilla vaaditaan enemmän osallistumista ja keskittymistä. Jokaisella kurssillani oppilaiden (vaikka heitä olisi yli 50) on tullut myös esittäytyä muille sekä opettajalle kurssin alussa. Luentoja ei siis ihan noin vain seilata läpi, ja lähestulkoon jokaiselle luennolle on valmistauduttava jollain tapaa.

Suurin ongelma ja este toistaiseksi on se, että oppikirjat on aika lailla ostettava itse. Yliopistolla on oma kahvio, joka on tietysti samalla myös kirjakauppa, kuten Islannissa on usein tapana. Kirjoista ei kuitenkaan saa edes oppilaana minkäänlaista alennusta, joten suurin osa kurssikirjoista maksaa noin 50e kappale, jotkut lähemmäs 100e. On hämmentävää, ettei kirjastosta -joka on sekä kansalliskirjasto että yliopiston kirjasto- löydy juurikaan paljoa varsinaisia oppikirjoja. Tietysti joitakin niistä, mutta usein ongelmana on myös se, ettei niitä voi aina edes lainata kotiin, vaan opiskelu täytyy hoitaa kirjastossa. Ihmetyttää siis suuresti se, kuinka opiskelijoilla voidaan olettaa olevan varaa oppikirjoihin jotka maksavat helposti n.300e per lukukausi - Ja kuka ylipäätään edes haluaa omistaa kurssikirjoja.

Yliopiston tilat ovat suurelta osin uudet ja laadukkaat, joskin jotkin vanhemmat luokkahuoneet ovat tunkkaisia (Islannissa on paljon ongelmia kosteuden ja ilmastoinnin kanssa). Tämä ratkaistaan tietysti avaamalla ikkunat ja tuulettamalla jatkuvasti. Toistaiseksi avonaiset ikkunat eivät ole olleet ongelma, mutta jää nähtäväksi, tuleeko talvella kylmä. Itse olen ainakin kuullut, että jos sisällä tulee kylmä, niin pattereita väännetään kuumemmalle - problem solved. Sähkönhukkaa se ei ole, sillä patterit ovat suurelta osin vesikäyttöisiä.

Asuminen Islannissa

Islantinoviisit eivät useinkaan ole tietoisia Reykjavíkin asuntotilanteesta, joka on varsin huonolla tolalla tätä nykyä. Muutosta ei juurikaan ole parempaan suuntaan nähtävissä. Ongelma on siis se, että pitkäaikaisia vuokra-asuntoja tai edes huoneita on melkein mahdotonta löytää, eikä niitä riitä läheskään kaikille. Myös turismin räjähdysmäinen kasvu on suuri ongelma - Airbnb on saanut Reykjavíkissa aikaan sen, että suurin osa asukkaista vuokraa asuntonsa tai huoneensa mieluummin lyhytaikaisesti matkaajille, sillä tuloja tulee enemmän.

Asuntojen sijaan kaupunki keskittyy rakentamaan majoitustiloja turisteille, varsinkin hotelleja, mikä on omiaan myös pilaamaan maisemia, kun korkeita tornihotelleja alkaa nousta viehättävien värikkäiden talojen keskelle. Uskoakseni Airbnb:n rajoittamisesta on keskusteltu, ja siinä onkin jo jonkinlaisia rajoituksia verotuksen suhteen.

Vuokra-asunnon tai huoneen etsijän on pidettävä mielessä, että Islannissa ei juurikaan ole vapailla markkinoilla tapana tehdä virallisia vuokrasopimuksia. Islantilaiset ovat melko negatiivisia kaikenlaisia sääntöjä ja auktoriteetteja kohtaan, eivätkä halua hankaloittaa asioita, saatika menettää tulojaan valtiolle verotuksen muodossa. Omaksi turvakseen voi ehdottaa vuokranantajalle epävirallisen vuokrasopimuksen allekirjoittamista, sillä tämä vähentää myös vuokranantajan intoa vedättää vuokralaistaan (kuka nyt haluaisi, että heidät ilmiannettaisiin verottajalle).

Selventääkseni vielä lisää islantilaisten asennetta auktoriteetteja kohtaan: Tämä on todennäköisesti vahvasti kytköksissä korruptioon, jota onkin viime vuosina esiintynyt paljon politiikassa ja milloin missäkin. Pienessä maassa kun on helpompi luoda nk.hyväveliverkostoja ja suosia sukulaisiaan ja muita tuttaviaan.

Islantilaiset itse ratkaisevat asuntotilanteensa usein joko asumalla pitkään perheensä luona, tai löytämällä nimenomaan sukulaissuhteiden kautta asunnon, jossa asua. Tietysti korkea palkka auttaa myös korkean vuokran maksamisessa, mutta usein Islantilaiset vaikuttavat suosivan omistusasuntoja, vuokra kun saattaa helposti olla lähes jopa puolet tuloista.

Kuten niin moni muukin ulkomaalainen, olin itse lähellä jäädä vailla asuntoa. Minua kohtasi kuitenkin uskomaton onnenpotku, kun sain facebookin kautta tarjouksen huoneesta (opiskelijan tai säästäväisen ihmisen on turha unelmoidakaan omasta asunnosta), joka sijaitsee täysin keskustassa lähellä kaikkea. Eikä tämä vielä mitään - vuokra oli todella alhainen, jopa niinkin alhainen, että se olisi täysin normaali Helsinkiläisessä uudessa opiskelijayksiössä. Kirsikkana kakun päällä on myös se, että jaan asuntoni islantilaisen henkilön kanssa, joka onkin todella hyödyllistä kielen ja kulttuurin oppimisessa.

Valitettavasti onnenpotkuun ei koskaan voi luottaa, mutta on olemassa monenlaisia kanavia, josta vuokra-asuntoa voi etsiä. Jos joku haluaa näistä vaihtoehdoista lisää tietoa, minuun voi ottaa vapaasti yhteyttä.

Vaihto-oppilaille tarjotaan vuokra-asuntoja kampusalueelta, mutta valitettavasti niitäkin on hyvin rajallinen määrä. Hakemus tulee lähettää heti, kun se on mahdollista, sillä kyseessä on "aikainen lintu madon nappaa"- tyyppinen kilpailu. Olin itse listalla n.180, kun lähetin hakemukseni. Tästä syystä Islantiin suuntaavien oppilaiden on syytä aina etsiä itselleen B-vaihtoehto, ja myös vapaiden markkinoiden vuokra-asunnon suhteen on hyvä muistaa, että vaikka asuntoon tulee sitoutua välittömästi, mitään lopullista ei tulisi luvata saatika maksaa, ennen kuin on nähnyt asunnon. Valitettavasti huijaustapauksia tapahtuu, sillä epätoivoisia kodittomia ulkomaalaisia on helppo vedättää.

                                

Kaiken kaikkiaan varsinaisessa asumisessa ei ole suomalaisittain mitään kovinkaan eksoottista. Astiankuivauskaappeja ei tietenkään ole, vaan tiskit kuivataan telineissä niinkuin ruotsissakin tai kuivataan suoraan kaappiin. Kauppojen valikoima on huomattavasti huonompi, sillä Islanti ei ensinnäkään ole EU-maa, ja toisekseen tavaroiden kuljettaminen kaukaiselle saarelle Atlantilla ei ole aina niin helppoa. Spesiaalimmat tavarat tai ruokatuotteet kannattaa siis tuoda mukanaan, ja on myös hyvä muistaa, että vaatteet sekä elektroniikka maksavat maltaita (kuin myös ruokakin niissä kaupoissa, jossa valikoima on laajempi).

Vesihanoista tuleva kuuma vesi "tuoksuu" rikiltä, joka muistuttaa varsin osuvasti mädän kananmunan aromia. Tähän tottuu kuitenkin pian, ja kaiken kaikkiaan vesi on todella hyvää ja puhdasta. Sekin kannattaa muistaa, ettei käännä hanaa kuumalle, koska vesi on todella kuumaa ja muuttuu kuumaksi äkkiä (terveisin henkilö joka on polttanut näppinsä pariin otteeseen). Kuuma vesi on kuitenkin todella halpaa vulkaanisen maalämmön johdosta.

Ikkunoita pidetään auki säällä kuin säällä, sillä islantilaisissa rakennuksissa esiintyy usein kosteusvaurioita, ja sisällä on ilmeisesti viikingeille liian kuuma. Sen lisäksi islantilaiset kestävät kylmää, koleaa ja vetoa varsin hyvin - kadulla on helppo tunnistaa kuka on islantilainen ja kuka on turisti.

Asiakaspalvelu kaupoissa saattaa olla vähän niin tai näin, samanlaisia kohteliaisuussääntöjä ei pidetä täällä arvossa samalla tavalla kuin Suomessa. Tärkeintä on, että ostotapahtuma saadaan tehtyä. Myös jonottaminen ei ole islantilaisten vahvoja puolia (ulkomaalaisten silmin) - on siis hyvä muistaa, että päästäkseen kassalle tai baarin tiskille on ihan normaalia olla vähän "röyhkeä". Tämä näkyy myös liikenteessä, jossa jalankulkijoille osoitettuihin vihreisiin valoihin ei aina kannata luottaa, sillä islantilaiset ajavat lujaa keskustassa, ja tulistuvat helposti poukkoileville turistilaumoille. Torveakin töötötetään varsin säännöllisesti niin jalankulkijoille kuin muillekin kuskeille. Oman turvallisuuden takia on siis todellakin varmistuttava siitä, ettei autoja ole tulossa ennen kuin ylittää tietä. Ja tietysti on hyvä oppia olemaan loukkaantumatta hieman suorasukaisemmasta kohtelusta noin yleensäkin, sillä se ei ole mitään henkilökohtaista (tämän oppiminen voi olla vaikeaa henkilölle, joka ei tunne islantilaisia tai heidän sielunmaisemaansa).

Uskon vakaasti, että olen islantilainen suomalaisen ruumiissa, sillä mikään näistä edellämainituista asioista ei minua henkilökohtaisesti juurikaan haittaa.

Orientaatioviikko: Part tvö

Orientaatioviikon ollessa nyt täysin ohitse tiivistän hieman yleisiä tunnelmia kyseisestä kokemuksesta: Islannin yliopisto on todella rento yliopisto, ja asiat ja palvelutarjonta selviävät varsin äkkiä viimeistään orientaatioviikon aikana. Aikatauluissa ja muutenkin ohjeistuksessa saattaa toisinaan olla epäselvyyksiä, koska ne ovat usein suhteellisen 'sinne päin' tehtyjä - tässä tapauksessa täytyy kuitenkin muistaa kulttuurierot. Itseäni tämä rentous ei häiritse, koska olin perinpohjaisesti valmistautunut nimenomaan kyseiseen eroon suomalaisten ja islantilaisten tapojen välillä.

Islanti on pieni maa, jossa asiat hoidetaan usein viime tingassa ja yksinkertaisesti vain sopimalla asioista ihmisten kanssa. Tämä heijastuu myös yliopistoon, jossa on melko rento ja kodikas tunnelma. Islantilaiset tuppaavat olemaan myös päättämättömiä, ja yleinen asenne on "go with the flow" ja että kyllä ne asiat siitä jotenkin selviää. Tästä tuleekin Islantilainen sanonta Þetta reddast. Islantilaisilla ei näin ollen myöskään ole tapana antaa kovinkaan selkeitä ja tarkkoja vastauksia, jos heiltä kyselee aikatauluista. Tämän lisäksi yliopistosta puuttuu tietynlainen formaalius, joka tekeekin siellä olon helpoksi.

Tutustumisjuhlissa tarjoiltiin hot dogeja, ja mitään erityisiä tapaamisaktiviteettejä ei järjestetty. Käytännössä vaihto-oppilaat siis ryhmittyivät omaan tahtiinsa, joka toimiikin oikein hyvin kun satoja ihmisiä pyörii yhtä aikaa varsin pienessä tilassa - Ihmiset alkavat väkisinkin rupatella.